Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Arvoisa puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Anna-Maja Henriksson/r ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 96/2018 vp:
Minkälaisen riskiarvion hallitus on tehnyt päättäessään olla lähettämättä soten valinnanvapauslakeja Euroopan komissiolle ilmoitusmenettelyä varten ja
mitä seurauksia Suomelle voidaan langettaa, jos Suomen valinnanvapausmalli myöhemmin todetaan kielletyksi?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Suomessa on rakennettu vuosikymmenten ajan solidaarisuuteen, yhteiseen hyvään ja keskinäiseen vastuunjakoon perustuvaa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmää, joka perustuu solidaarisuuteen ja on ei-taloudellinen. Muut pohjoismaat edustavat pitkälti tätä samaa mallia.
Jäsenmailla on EU:ssa autonomia päättää oman maansa sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteista ja toteuttamismallista. EU:n valtiontukisääntely ja siihen liittyvä notifiointi komissiolle eivät koske ei-taloudelliseksi katsottavaa toimintaa. Kansallisessa valtiontukianalyysissa, joka on tehty virkavalmisteluna sosiaali- ja terveysministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön, valtiovarainministeriön ja oikeusministeriön yhteistyönä mahdollisimman huolellisesti, todetaan, että uusi valinnanvapausmalli sisältää runsaasti ei-taloudellisia piirteitä ja vaikuttaa siten edelleen solidaarisuuteen perustuvalta ja luonteeltaan ei-taloudelliselta, kuten sosiaali- ja terveydenhuollon julkisesti rahoitettu sektori on ollut tähänkin saakka. Tätä puoltavat muun muassa seuraavat asiat: valinnanvapausmalli rahoitetaan täysin verovaroin, se kattaa ja sillä turvataan koko Suomen väestö ja kaikilla on oikeus sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin riippumatta maksamiensa verojen määrästä. Julkinen sektori myös valvoo järjestelmää ja asettaa tuottajille ehdot. Sosiaali- ja terveyspalvelujen julkisten hallintotehtävien luonteen vuoksi ne ovat hyvin lähellä viranomaistehtäviä tai viranomaisen ominaisuudessa hoidettavia tehtäviä. Tällaisessa tilanteessa EU-valtiontukisääntöjen mukaan on kyse eitaloudellisesta toiminnasta.
Valinnanvapausmallissa kilpailullisuus lisääntyy ja mukaan tulee myös kaupalliseen toimintaan liittyviä eli taloudellisia piirteitä, kuten kilpailu asiakkaista. Jotta voitaisiin ajatella, että malli olisi taloudellinen, olisi kuitenkin toimittava aidoissa markkinaolosuhteissa. Ehdotetussa mallissa kuitenkin muun muassa palvelujen asiakasmaksut, palveluista tuottajille maksettavat korvaukset sekä palveluiden sisältö määritellään julkisen vallan toimesta.Valtiontukiasiat ovat monimutkaisia ja vaativat aina tapauskohtaista yksityiskohtaista harkintaa. EU:n jäsenvaltioiden sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämismallit ovat tuskin koskaan täysin puhdasoppisia valtiontukimielessä. Ne sisältävät melkein aina sekä ei-taloudellisen että taloudellisen toiminnan piirteitä.
Perustuslakivaliokunta ei edellyttänyt lausunnossaan (PeVL 26/2017 vp) varsinaista notifiointia, vaan sitä, että huolehditaan erityisen tarkasta lakiehdotusten EU-oikeudellisesta arviosta tarvittaessa yhteistyössä EU:n viranomaisten kanssa. Valinnanvapauslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 16/2018 vp) yleisperusteluissa on kattavasti selostettu EU:n valtiontukisääntelyä ja sen mekanismeja sekä analysoitu valinnanvapausmallin EU-valtiontukiluonnetta komission tulkinnat ja oikeuskäytäntö huomioiden. Asian selvittämiseksi komissiolle on syksyllä 2017 esitetty pyyntö järjestää tapaaminen perhe- ja peruspalveluministerin kanssa, mihin ei kuitenkaan komission taholta ole ryhdytty. Komission ylimmän virkamiesjohdon kanssa käydyissä epävirallisissa keskusteluissa on tullut ilmi, ettei komissio suosittele notifiointia. Suomen valinnanvapausmallin kanssa varsin samankaltaista Ruotsin mallia ei ole notifioitu. Myöskään muut EU-maat eivät ole pääsääntöisesti notifioineet terveydenhuoltojärjestelmiään. Unionin yleisen tuomioistuimen arvioitavana olleen Slovakian tapauksen osalta on otettava huomioon, että Slovakiassa terveyspalvelut järjestetään vakuutuspohjaisesti. Slovakian järjestelmä poikkeaa siten olennaisesti Suomeen ehdotetusta valinnanvapausmallista.
Notifiointi itsessään on vaativa ja aikaa vievä toimenpide, jossa käytännössä tulee arvioitavaksi ja avattavaksi koko sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus ja siihen liittyvät lainsäädännöt, ei vain valinnanvapausmalli. Notifiointi käynnistää menettelyn, jonka päätteeksi komissio tekee jäsenvaltiota sitovan päätöksen siitä, sisältyykö järjestelmään EUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, ja onko mahdollinen tuki hyväksyttävää vai ei. Komission päätöksestä voi nostaa kanteen unionin yleisessä tuomioistuimessa, jonka päätöksestä voi hakea muutosta unionin tuomioistuimessa. Näin ollen pelkästään notifioinnilla komissiolle ei saavuteta välttämättä oikeusvarmuutta liittyen järjestelmän taloudellisen toiminnan luonteeseen sekä EU-valtiontukitarkasteluun, kuten Slovakian tapauksen osalta voidaan todeta
Valtiontukia koskevassa valvonnassa ja arvioinnissa on kysymys ensisijaisesti siitä, miten järjestelmä toimii ja sisältyykö siihen joko tueksi katsottavia korvauksia tai tukeen rinnastuvia rakenteellisia elementtejä. Valinnanvapauslakiehdotus määrittelee vain järjestelmän ja maakuntien päätöksillä määritellään varsinainen toiminta ja rahoitus. Ennen tosiasiallista toimintaa tai maakuntien toimeenpanoa käytettävissä ei ole siten vielä sellaista lopullista mallia, jonka perusteella järjestelmää voisi arvioida taloudellisen toiminnan luonteen sekä EUvaltiontukitarkastelun osalta
Järjestelmä voi kantelun perusteella tulla komission arvioitavaksi myös jälkikäteen. Tällöin pitäisi ensinnäkin osoittaa, että järjestelmä on kokonaisuudessaan tai keskeisiltä osiltaan luonteeltaan taloudellinen. Tämän jälkeen pitäisi arvioida, sisältääkö menettely valtiontukea. Seuraavaksi arvioitaisiin tuen luonnetta: onko se katsottava kielletyksi vai löytyykö sille jokin hyväksyttävyysperuste. Tällöin järjestelmää katsottaisiin kokonaisuutena ja osana arviointia verrattaisiin viranomaisten velvoitteita vastaaviin yksityisten palveluntuottajien velvoitteisiin ja etuihin. Jos kiellettyä tukea löytyisi, pitäisi maksettu tuki periä takaisin tuen myöntäjälle (eli tässä tapauksessa maakunnalle tai Suomen valtiolle). Lisäksi kielletystä valtiontuesta mahdollisesti vahinkoa kärsineellä olisi oikeus nostaa tuen myöntäjää vastaan vahingonkorvauskanne kansallisessa tuomioistuimessa, jossa kanteen nostajan olisi osoitettava konkreettinen rahamäärä, joka on vahinkona aiheutunut sekä osoitettava kiistatta, että vahinko, esimerkiksi saamatta jäänyt voitto, on nimenomaisesti aiheutunut kielletystä tuesta.
Helsingissä 10.4.2018
Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko
